VELKAVANKEUS, osa 3/4: mun tunteet & 10 vinkkiä talousasioista stressaavalle


“Kävelen joulukuun pakkasaamuna tallille. Mun pitää ylittää tie ja mennä hoitamaan aamutalli. Astuessani tielle, jalkani pettävät alta ja lysähdän siihen. En jaksa enää. Taa täytyy lopettaa. Mä pelkään, etten pysy hengissä. Olen niin väsynyt näihin rahaongelmiin ja tähän taisteluun, sotimiseen mua vastaan. Mun unelma ei ole enää minkään arvoista. Loppua ongelmille ei näy ja asiat vaan pahenee, mun on lopetettava tää. Mä pelkään et kuolen muuten. Saan itteni ylös siitä tieltä, enhän mä siihen voi jäädä. Menen takaisin kotiin, itken ja sanon, etten jaksa enään mitään, lopetetaan tämä. Tää ei enään oo sen arvoista.”

Tää edustaa sitä, mitä olen tänä päivänä. Villi ja vapaa, rohkea seikkailija, jolle tällainen elämäntapa on tosiaan mahdollista tänä päivänä, vaikka raha ei edelleenkään kasva puissa. Tähän mä vaihdoin sen. Sain vapauden ja mahdollisuuden löytää itseni uudelleen. Menihän siihen hetki jos toinenkin, mutta kyllä muutos ja se, että uskaltaa muuttaa, se on mahdolisuus ja todellakin sen arvoista. Mä olen selviytyjä.




Aiemmat osat kokemastani voit lukea tästä: osa 1: selviytyminen ja osa 2: terapeutti ohjeistaa


Syksy, perheen lomamatkalla ymmärrän, että talous kaatuu

Oltiin lentokentällä Milanossa, ensimmäisellä perhematkalla mun vanhempien ja pikkusiskon kanssa. Kentällä sain puhelun ja mulle selvisi, ettei rahat todellakaan riitä niille kenelle pitäis. Tajusin, että mä olen ongelmissa ja pahasti. Elettiin muistaakseni syksyä. Kyllä se vähän reissufiilistä laski. Tuntui kaikesta huolimatta helpottavalta olla perheen kanssa ja saada vähän lomaa, koska olin aika puhki näiden raha-asioiden kanssa, ja sen että mua syrjitiin ja kiusattiin. Tähän väliin voinee heti kertoa, että mun vanhemmat tarjosivat matkan meille silloin lähes kokonaan niiltä osin, mitä sitä ei ollu vielä maksettu. Mulla ei juuri lomaa ollut aiemminkaan ollut, joten pieni tauko teki hyvää. Edes äitiyslomaa en ehtinyt pitää (tytöntekijä lähti, kun olin synnärillä, olin sitten vähän pulassa, kiitokset Laura, Jenni ja Mari, kun pelastitte mut aikanaan! <3 ). Hevostallin yrittäjänä asiat ei ollu ihan niin yksinkertaisia loman suhteen. Eikä yrittäjälle aina muutenkaan. Lomat ovat yrittäjälle rahan menetystä, olisin halunnut silläkin uhalla lomaa parit kerrat viettää, mutta ei niille hevosille voi sanoa että teidän omistaja on nyt pari päivää pois – moido. Ja usein jos mä olin poissa edes pari päivää, hommat todella kaatui monin verroin sen jälkeen niskaan.

Joo, omat oli valinnat mitkä tähän johti, juu, mutta ei kaikkien haasteiden tarvitsisi olla niin pahoja. Mä piilottelin mun rahaongelmia. Silloin tunsin, ettei se olisi mitään ratkaissut, vaikka olisin niistä puhunut ja kertonut.

Velkaantumisesta tuli seuraus, joka valkeni tuon matkan aikana: mulle oltiin paljon velkaa ja mä aloin olla paljon velkaa. Alkoi viimeinen taistelu ennen loppua.



Yläpuolella olevassa kuvassa on mun ja/ tai tyttöjen omistamia hevosia. Niiden rakas poni, josta olin luvannut et ikinä ei tartte luopua. Inkan eka hevonen (eli korkeampi yksilö), suokki. Mun paras kisahevonen, josta olis tullut vaikka ja mitä mun kanssa. Tän kans mä hyppäsin ihan mitä vaan, ja sen liikeet oli kun tanssia, tämän kanssa olisin voinut päästä kansallisille kisakentille niin koulu-, este- kuin maasto- ja kenttäratsastuksessa. Tai joskus haaveilin ratsuttajan ammattitukinnosta, tällä olis päässy sinne myös...


Nämä kuvat (ylempi , jossa ratsastan ja alempi jossa on tamma ja varsa) ovat mun elämäni hevosista. Tähän tammaan mulla oli hyvin hyvin rakas erityinen suhde. Ja sen varsa, mun unelmien täyttymys. Kyllä se teki kipeää luopua näistä. Pari kesää sitten mun rakas ystävä kysyi, ajettaisko joskus Nellan ohi. Purskahdin itkuun heti ja sanoin etten pysty.

Nyt Nella on kuulemma kuollut jo. Varsa, siitä taas en edes pysty kirjoittaa. Tavallaan haluaisin tietää mitä sille kuuluu, mutta en pysty. Helmen Don Juan <3 alias Jussi. Mun nimeämä todellakin. Itku tule.. Taas. Se luopuminen. Se tuntuu pahalta. Mutta kyllä mä silti tekisin kaiken uudelleen. Valitettavasti, koska mun perhe ja mun terveys. Ne vaan on tärkeämpiä kun vaikka työ, harrastus tai raha. Ja eläimetkään ei mene perheen edelle.










Joulukuu, korttipakka alkaa sortua viimein, romahdus ja stoppi Joukuluun puolivälissä, miltei 10v sitten mä olin ollut vauvan kanssa Helsingissä veljen luona kylässä. Se oli vain pari viikkoa aiemmin tuosta mun romahdus hetkestä, josta kerroin avaustekstissa ylimpänä. Kerroin veljelle ja kahdelle meidän yhteisille ystävälle, että meillä on tallin kanssa tosi huono tilanne. Vähän vitsillä luin hesaria, ja kattelin vuokra-asuntoja, salaa. Eihän me nyt voitais. Vitsissä se totuus piilee. Ja niin me vaan voitiin. Mun lysähtämisen jälkeen silloinen aviomies lähti tekemään tallin, ja hoitikin sitä sitten niin paljon kun pystyi. Tähän väliin kerron, ettei hän ollut hevosmies valmiiksi, halusi opetella perusjuttuja heti, kun talli laitettiin pystyyn. Talli oli kyllä vähän niin kuin meidän yhteinen, vaikka mun nimet oli papereissa. Isoa kiitollisuutta olen kokenut tästä että hän kannatteli meitä, kun mä vajosin. Hänelle saatiin työpaikka Helsingistä ja hän lähti sinne hieman meitä aiemmin. Me mentiin sitten perässä tyttöjen kanssa. Kaikki saatiin siinä pysäytettyä ja lopetettua sitten vähän reilu kuukauden aikana. Sen jälkeen mä jäin sairauslomalle, burnout oli paha, toipumiseen meni aikaa.

"Mä olen niin kiitollinen tästä päätöksestä itselleni. Vaikka se oli vaikea, se oli ainoa oikea. Mun oli asetettava perhe ja mun jaksaminen todellakin etusijalle, muuallakin kuin vain mielessä. Raha on rahaa, siitä selvitään varmaan joskus jotenkin, tai opitaan elämään asian kanssa. Onneks mä tajusin tuon."

Veli ja ystävät Helsingissä auttoivat. Tää toi toivoa ja uskoa. Mä voin sanoa, että mua helpotti välittömästi päätöksen jälkeen. Sitä mukaan, kun asiat päätettiin ja saatiin asunto & työpaikka, toivo alkoi pilkistää. Uutta tulossa. Uusi elämä – ja parempi sellainen. Vaikkakin rahaongelmien kanssa, ajattelin et niistä selvitään. Kunhan mun perhe on mun kans.




Asioita, mitä sain tilalle, miten tää muutti mua pysyvästi, on rohkeus, muutoksen osaamisen taito, matkustelu ja vapaus. Nämä raha-asioiden lisäksi, niistä kerron ensi jaksossa. Olkoon nää myös toivo jollekin. Se sinunkin vapaus tulee vielä. Samoin se raha, mitä sä voit vielä joku päivä valita, mihin sen laitat. Vähälläkin pärjää, sen sä olet oppinut varmaankin viimeistään nyt, tulevaisuudessa se vähä riittää entistä paremmin. Ja jos oot äiti tai isi, vielä pystyt tarjoaan joku päivä sun lapsille muutakin kun ihan pakkoliset, ja sun ei tartte joku päivä enään käydä laskimen kaa kaupassa. USKO!

Reilu vuos sitten, kun sain toisiksi viimeisen lainan pois maksettua, aloin säästää vähän aina kun mahdollista. Hyvin on onnistunut, oon päässy käymän sen jälkeen yhteensä 11vkoa ulkomailla. Elän elämää, josta en olisi osannut haaveilla edes silloin. Ja hei, vähemmälläkin pärjää, kun on fiksu. Tässä viimeisen viiden edellisen vuoden aikana oon reissanu ympäri Eurooppaa ja Afrikkaa sellaista tahtia, etten todellaakaan olis uskonu tän olevan mahdollista. Mut niin se vaan on. Muutos lähtee meistä itsestä. Ja selviytyminen. Mut siihen voi pyytää apua, ja ottaa. Se harmittaa mua aina, etten mä osannut tuoda asioita päivänvaloon ja jakaa murhetta silloin tai aiemmin. Mut onneks ees nyt. Tän jälkeen niitä on hyvä käydä vielä terapiassa läpi, ja aion niin tehdäkin. Mä oon odottanut tämänkin kertomukseni julkaisua monta viikkoa, koska en vaan oo pystynyt. Itkettää taas...





Mun 10 vinkkiä muille, jotka painii raha-asioiden kanssa:

  1. Älä salaile asioita.

  2. Puhu ja ole avoin, näin saat ymmärrystä ja sua voidaan auttaa, pyydä apua, ota apua vastaan sitä. Vaadi sitä. Jos joku ei auta, mene seuraavalle. Kysy tutulta, ystävältä, puhu, joku tietää aina jonkun.

  3. Tukeudu sun lähimmäisiin vähintään.

  4. Hanki apua myös jutteluun ammattilaiselta & tarvittaessa sairaslomaa (lääkärin arvio/ miten jaksat?). Sun ei kuulu vaan jaksaa selvitä kaikesta yksin ja sun omilla työkaluilla.

  5. Priorisoi, mieti sun arvoja, terveyden kuuluisi olla niistä tärkeimpinä, jos sulla on perhettä, ne kuuluisi ehdottomasti olla myös yks tärkeimpiä asioita muuallakin kun sun mielessä, näytä se.

  6. Uskalla katkaista homma ja tehdä muutos, jos ja kun on sen aika, mieluummin vähän liian aikaisin, kun liian myöhään, ei raha-asioiden takia kannata terveyttä tai elämää uhrata.

  7. Säilytä toivo, vaikka mikä olisi, mieti ja usko siihen et joku päivä tämäkin kokemus on ohi. Susta ei ehkä tuut tasan samaa ihmistä kuin ennen, tai et ehkä saa just sitä sun vanhaa elämää takas. Sä tulet entistä vahvemmaksi, opit. Käännä vaikeudet opeiksi ja näe hyvät asiat.

  8. Omasta jaksamisesta tulee pitää huolta. Säännölliset vapaat, työajat kuriin. Kun lomailee tai on vapaalla välillä, se on, kun laittaisi rahaa pankkiin. Muuten ei jaksa.

  9. Pitää olla muutakin elämää kuin työ. Etenkin jos työ on sama kuin harrastus. Vastapaino.

  10. Raha on vain rahaa, elämä on tärkein.




Mä ajattelen, että näistä kokemuksista on myös ollut mulle hyötyä. Kaikesta paskasta on. Mietin jo tän selviämisen jälkeen, että mä olen kun feenix lintu, siksi mä otin ensimmäisen tatuoinnin ja selkää koistaakin iso lintu sulkineen, se näkyy tuossa ylemmässä kuvassa. Se symbolisoi mulle uudelleen syntyvää feenix-lintua. Tämän opin hyödyt on ehdottomasti se, että raha-asiat täytyy hoitaa niin, että en olis kusessa, vaikka mitä tapahtuis. Pitää uskaltaa muuttaa heti, jos tulee muutoksia tai sellainen olo. Niin raha-asiassa kuin perheasioissa ja omassa jaksamisessa. Mä opin, että voin tehdä isoja muutoksia. Mä selviän niistä. Mä pystyn niihin.


Minä olen selviytyjä.




<3 Annika M.

Seuraa instassa: @annikamyllykoski . Juttu jatkuu siellä. Mulle saa laittaa viestiä siellä ihan privanakin.


#talous #velka #ahdistus #kuolemanpelko #velkavankeus #velkajärjestely #raha #laina #pankkilaina #muutos #elämä #vaikeus #voitto #selviytyminen #onnellisuus #vapaus #häpeä #tunteet #tunne #terapia #terapeutti #ratkaisukeskeisyys #ongelmanratkaisu #tunteidenhallinta #elämänhallinta





145 views

© 2020 Annika Myllykoski. Kaikki oikeudet pidätetään.

  • Black Facebook Icon
  • Black Instagram Icon
This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now