STRESSI JA SUOLISTO - mun mahan tarina


Stressillä on suuri merkitys suoliston toimintaan, ja se voi vaikuttaa mm. suoliston hormonien toimintaan, tulehdustekijöihin ja puolustuskyvyn sekä suoliston mikrobiston toimintaan. Stressinhallinta voi parantaa sekä ruoansulatusta että ruoan etenemistä. Kun mieli on levollinen, pystyy parasympaattinen hermosto toimia, kuten sen kuuluu. Erityisesti stressi pahentaa kivun aistimista, ja suurin osa herkkävatsaisista kokee tämän yhdeksi ikävimmistä oireista. Tämän vuoksi stressin lievittäminen on erityisen tärkeää.

Lisää stressinhallinnan keinoista voit lukea lisää aiemmista sarjan postauksistani mm. täältä.



Tää kuva on mun lempipaikasta Suomessa - Pähkänänkallio Kuusamossa. Näissä maisemissa sielu todella lepää - vaikka olis mitä!



Herkkä vatsa


Mulla on niin kauan, kun muistan, ollut herkkä vatsa, joka olen tiedostanut reagoivan mm. jännitykseen, suruun ja kiireeseen = stressiin. Ratsastuskilpailuissa ongelma oli vähän hankala, samaten muissa tilanteissa mistä tuli jännitystä - oli se sitten innostunutta positiivista tai pelottavaa tai murhetta eli kaikenlaisia tilanteista, josta tuli positiivista tai negatiivista stressiä kehoon.


Aiemmin en ihan ymmärtänyt mitä kaikkea voin todella tehdä suolistoni eteen. Tiesin, että stressi on yksi pahimmista tekijöistä mulla. Elin silti melkein 30vuotta elämää silti tekemättä asialle mitään. Kunnes sit mun keho meni pitkittyneen ja kroonistuneen stressin seurauksena niin sekaisin lopulta, että ei ollut enää vaihtoehtoja.


Elämää vaikeuttavat oireet estivät mm. töihin pääsyn


Muutaman kerran tässä edellisen kuuden vuoden aikana olen käynyt myös vatsan oireiden takia lääkärissä. Elämää vaikeuttavia oireita on esiintynyt vuodesta 2014 ja 2015 ne alkoivat haitata normaalia elämistä (mm. en päässyt töihin kivuiltani). Diagnoosi on tehty lievästä kroonisesta mahalaukun tulehduksesta kesällä 2016. IBS diagnoosin sain syksyllä 2019.


Tavallaan toivon, että olisin löytänyt aiemmin itselleni sopivan ruokavalion, jonka avulla suolisto-oireet olisivat hallussa. Ymmärrän, että kaikella on tarkoituksensa ja aika ei ole ollut oikea tälle tiedolle ja sen sisäistämiseen sekä itseni tuntemiseen, mitä mulla tänä päivänä on. Olen opetellut kauan stressinhallintaa, ja tottahan sillä on hyvät seuraukset myös mun mahalle.


Mahan ongelmat on olleet hyvin aaltoilevia ja pahimpia ne on olleet mulle alkuvuodesta 2015 lähtien, jolloin ne alkoivat haitata ja estää normaalia elämää.

Siihen ymmärrykseen meni tosiaan aikaa, että mitä kaikkea stressi onkaan kokonaisuudessaan minulle aiheuttanut, kuinka pitkään kaikenlaisia oireita on ollut, ja miten kokonaisvaltaisesti ja kauan mun kannattaa tilannetta hoitaa.

Elin aikaa, jolloin viimeisin uupuminen ns räjähti käsiin. Olen kirjoittanut tästä aiemmassa blogipostauksissani. Kun mietin asiaa tarkemmin, voi olla, että erilaiset pahentuneet mahan oireet olivat ensimmäisiä hätähuutomerkkejä keholtani, pitkittyneiden ja pahentuneiden lihaskipujen ja rytmihäiriöiden lisäksi, puhumattakaan jämähtäneestä aineenvaihdunnasta, mutta en ymmärtänyt silloin reagoida niihin. Mihinkään. Mä elin vahingossa siinä sumussa ja jatkoin toimintaa itseäni vastaan. En ymmärtänyt miten paljon mun tarvii painaa jarrua. Ja se euforia, mitä dieetistä tai kovasta liikunnasta tai ylipäätään kun menee liian lujaa ja keho on ylivirittynyt - se on vaarallista ja hämäävää.



Täs on mä viime kesänä lähdössä ekaa kertaa pidemmälle vaellukselle - yksin karhunkierrokselle. Parhaita kokemuksia mun elämässä.



Lukuisia lääkärireissuja & parhaat neuvot ja diagnoosit


Ongelmien vuoksi kävin myös lääkäreillä, jossa mua ei tutkittu kunnolla ja sain reseptejä ihan eri ongelmiin mistä kärsin ja tosi hyviä neuvoja. Erään lääkärin vastaanotolla tuli monelle tuttu neuvo – stressaa vähemmän. Mahahaavaa epäilin ensin itse (mutta sitä ei kuuneltu, eihän potilas itse tiedä...) ja kaikki oireet täsmäs, mun suvussa on myös mahaongelmia ja mahahaavaa, joten ovat ikävä kyllä myös tuttuja aiheita muutenkin. Tällöisen lääkärin mukaan stressi ei aiheuta mahahaavaa, joten mulla ei ole sitä, sanoi hän ja kirjoitti antibiootit kohtutulehdukseen. En syönyt sitä - ei mulla ollu pimpsassa mitään ongelmia. Sen enempää hän ei tutkinut. Hän kertoi, että mahahaava johtuu nykypäivänä helikosta, ei stressistä.


Kun julkiselta ei löynyt apua, kokeilin kerran myös yksityistä. Vastaanotolla erikoislääkäri kehotti aloitamaan nutrilett kuurin, kun kerta paino ei laske ja nousee. Tällöin mun paino oli siis noussut vasta ekan 9kg. Ei paljoa, painoin jotain 75kg… Ja olen 172 pitkä… Onneksi järkeä kulki päässä sen verta, että tajusin sen olevan erittäin huono vaihtoehto, enkä aloittanut sitä. Liikuin todella paljon ja elin aktiivista elämää. Ja muistiko kukaan lääkäri edes kysyä oonko joutunut syödä tulehduskipulääkkeitä – no, jälkeenpäin kun tajusin ja näin paremin kokonaiskuvan, mullahan oli ollu tulehtunut olkapää, johon söin useamman kuurin kahta eri vahvaa lääkettä. Kun vatsan tilanne on ollut pitkään huono, siihen lyödään pitkät kuurit, ja sit se stressi vielä jatkuu ja jatkuu… Itse en ymmärtänyt kertoa muutakun ylikunnosta ja kiireestä, ihan viime ajan tapahtumista.


En mä silloin tiennyt mitkä kaikki vaikuttaa kaikkeen ja mistä pitää muistaa kertoa ja miten kaukaa. Kittasin myös aika kovat määrät kahvia, kokista ja boosteri tabuja tuohon aikaan, mutta ei niihin neuvottu enkä mä tiennyt silloin niiden vaikutusta.


Dieettien ja häiriintyneen syömisen seurauksia muun stressin ohella


Olin 2015 dieetillä, taas, toista vuotta dieetillä. Välissä söin kyllä hieman enemmän, mutta silloinkin syömiskäyttäytymiseni oli häiriintynyttä, eikä kokonaisuus energian saatavuudessa lähellekään riittävä. (Tästä aiheesta joskus lisää omassa postauksessa.) Kehonkuvasta voit lukea täältä lisää. Liian pitkän dieetin takia kehon aineenvaihdunta toimi tässävaiheessa huonosti, keho oli mennyt säästöliekille ja muutenkin kokonaisuuden stressikuormitus oli todella suuri ja ollut näin kauan. Sitä ei tietty eikä ymmärretty vielä silloin.



Timmin ulkonäön ja hyvän ammattitaidon tavoittelu meni yli


En ymmärtänyt, että teen vahingossa asioita terveyden kustannuksella. Mähän suoritin terveellisiä elämäntapoja mahdollisimman hyvin – mutta niin väärin ja aivan liikaa, ja vääristyneesti ja mulle haitallisin ajatusmallein.


Halusin olla hyvä valmentaja, oppia lisää ja mahdollisimman hyvin, sekä näyttää tietynlaiselta. En ymmärtänyt silloin, että liian vähäinen syöminen liian kauan (joka on jo itsessään iso stressitekijä keholle) oli yksi asia muun stressin ohella, mikä johti mun mahan (ja terveyden)tilanteen huonontumiseen pysyvästi. Sen kiireen, perfektionismin ja suorittamisen ohella.


Dieetin alettua tuli nälän tunne voimakkaana. Aiemmin ollessani dieetillä kärsin hieman happaman tuntuisesta kehosta ja pienesti röyhtäilyistä, vuosi tätä ennen. Lisäksi normaalit nälkäsingnaalit lakkasivat toimimasta. Mun ajatukset olivat tosi vääristyneitä, ja kun tunsin tällä kertaa dieetillä kovaa nälkää poiketen aiemmasta, ajattelin että se kuuluu asiaan ja kertoo että teen oikein… Kamalaa, mutta totta.

Ajattelin kovan nälän olevan normaalia, ja luulin, että ilman nälkää ei voi laihtua. Mulla ei tullut ruokailusta maha täyteen ja mahassa tuntui huutava nälkä kipuna jo alle tunnin sisään ruokailun päättymisetä. Maha oli usein niin kipeä, että sitä korventi, tuntui kun se olis ollu tulessa. Karsin yöunesta, että ehdin tehdä kaikki asiat mitä halusin, kaikki mitä ”piti” että musta tulee hyvä, tai paras, mahdollisimman pian. Väsymystä paikkasin litkimällä kahvia vielä iltaa myöden ja vetäsemällä parit energiaboosteri tabletit ennen treeniä, tyhjään mahaan… JESTAS! Mut annan sille nuorelle alle 30v. Annikalle armollisuutta enkä syytä itteeni - en mä silloin tiennyt.



Luonnossa pysähtyminen on helpompaa - onneks löysin mun tien takas luontoon! Tän stressin ja kiireen ja tavoitteellisen treenaamisen taustalla rauhoittavalle ja mielen mukaiselle liikunnalle tai luonnossa olemiselle ei aikanaan ollut sijaa. Menin luontoon pitkään tässä välissä vaan siks jos piti treenata kunnon takia. En siks, et olisin halunnut pysähtyä siellä tai nauttia maisemista. Mikä rikkaus mulle onkaan tullut elämään näiden kokemusten ansiosta - yhteys luontoon <3.

Kipukohtaukset ja verenvuodot -> sh: "sä olet lihava"


Sit alkoi voimakkaat vatsakipukohtaukset, taivuin kaksinkerroin yhtäkkiä enkä pystynyt liikkumaan. En päässyt aina töihin. Korventaminen, mahan polttamisen tunne ja kaameat kuvut etenivät siihen, että tuli verenvuotoja ja oksentelua. Tän lisäks mulla oli ripuli ollut jo pitkään.

Pääsin yläkautta tehtävään tähystykseen. Diagnoosit jäi epäselviksi, koska sinne ei nähnyt kunnolla. Tilanne oli mulle, sekä keholle ja mielelle, tosi vaikea ja en saanut tukea lääkäriltä tai sairaanhoitajalta. Onneks mun poikaystävä oli ulkopuolella odottamassa, en olis varmaan yksin selvinnyt sieltä pois sitten millään, siis henkisesti, puhumattakkan siitä, että mut jouduttiin lopulta rauhoittamaan, eikä sekään auttanut. Yökin hulluna ja itkin koko ajan. Hoitajan mukaan ei mitään löydetty ja vika oli siinä, että olen ylipainoinen ja lihava. (Hän ei tiennyt musta mitään, silti arvosteli ja teki omat diagnoosit - en ollut ylipainoinen. Hieman lihaksikas kylläkin - tähän aikaan olin sen 172cm/ n. 75kg.) Käteen jäi ainoastaan lääkärin kirjoittama resepti mahansuojalääkkeestä ja paha mieli. Ei vikaa. Tuli tunne et keksinkö mä nää kaikki oireet mulle.

Lievä krooninen mahatulehdus


Myöhemmin sain koepalojen tulokset kotiin ja niissä todettiin lievä krooninen mahatulehdus. Lapussa luki, ettei vaadi toimenpiteitä. Ööö okei - ?? Sitä mahahaavaahan ei todettu, koska sinne ei nähty, näin lukee raportissakin. Miten voidaan sanoa, että ei ole, jos ei tiedetä?


Viimein löysin hyvän yksityisen uhreilu- ja sisätautilääkärin jolla oli ammattitaitoa, nykyaikaista tietoa ja aikaa mulle, sekä halua hoitaa mua kokonaisvaltaisesti


Onneksi mä olin näiden tapahtumien aikaan löytänyt mun nykyisen tosihyvän lääkärin, joka tutki mun historiaa pitkältä ajalta ja katto labrat nyt ja aiemmin, sekä teki heti diagnoosin kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja kehotti ottamaan hormonikierukan pois, että voidaan varmistua, ettei ongelmat johtuis siitä. Hän auttoi mua sitten tietenkin myös tässä mahatulehduksen asiassa, jota lähdettiin hoitamaan ruokavaliolla. Mun ruokavalio olisi tästä eteenpäin enimmäkseen maidoton ja gluteeniton. Se toi helpostusta. Alkuun. // Muistathan, ettet turhaan rajoita ruokavaliostasi mitään <3.


Seuraava stressijakso

Muutto toi mulle toiset 10kg lisää painoa, vaikka mikään muu mun elämässä ei muuttunut – mun elimistö ei vaan kestänyt stressiä enään. Henkilökohtaiset ongelmat (perhepiirissä) ja stressi muutosta lisäsivät mahan ongelmia taas. Mun lääkäri huomasi myös puutostilan (rauta), jota lähdettiin korjaamaan. Tämähän on stressin ja kilpirauhasen lisäksi myös hidastanut aineenvaihduntaa.

Stressi toi pahentuneen mahan tilanteen, ja alkoi kaamea turvottelu. En meinannut pystyä syömään mitään ilman hirveää turvotusta, siitä tulevaa kipua ja sitten taas seuraavana aamuna ripuli. Vessaan noin 7 kertaa aamun ekojen tuntien aikana. Huh.

Näiden jälkeen lähdin karsimaan ruokavaliosta pois kaikkea mahdollista, joka vois aiheuttaa ongelmia. Ihan kamalaa. Mun maha ei meinannu kestää muuta ku kanaa ja riisiä, kauraa, joitakin marjoja ja banaania. Tyyliin. Kaikesta tuntui tulevan ongelmia. Jätin kokonaan myös kahvin pois. Olin jo sitä vähentänyt aiemmin onneksi.


Vielä tällöin mun pään sisällä ei ollut tapahtunut näitä isoja muutoksia mitkä olen myöhemmin oivaltanut. Odotin yhä kokoajan, että mun tilanne kehossa paranee, ja milloin tää menee ohi, ja että mä palaan normaaliksi (lue: hoikaksi ja ei surulliseksi, surin myös aiemmin itsemurhan tehnyttä veljeäni valtavan paljon).

En muutenkaan osannut antaa ikävien tunteiden tulla, koska olin oppinut selviytymään patoamalla ja ”poistamalla asiat mielestäni”). Tein suunnitelmia sen mukaan, että kun puolen vuoden tai vuoden päästä olen ”normaali”, teen sitten niin ja näin ja noin, siihen asti näin.


Ystävien luona käyminen oli vaikeaa, ja mut jouduttiin usein viemään kotiin kesken kaiken, kun maha tuli niin kipeäksi. Treeneissä käynti ei usein onnistunut.




Meitsi samaisella aloituspaikalla mun karhunkierroksen taipaleella - Ristikallion parkkis, isi vei mut sinne ja nappas kuvan.

Terapia ja elämänajatusten muutoksia, hyväksyntää


Tapasin yhden ihanan naisen, josta on tullut mun ystävä, joka opetti life coach opiskelujensa aikana mulle, ollessani hänen harjoitusasiakas, että pahaa oloa ja surua voi myös opetella sietämään, sen voi antaa olla, eikä tarvii odottaa koska tää kaikki menee pois. Surun voi myös kohdata.

Ehkä hänen rauhallinen ja rakastava ystävyys sillä hetkellä oli just sitä mitä mä tarttin.


Opin myös rakastamaan joogaa ja meditoimaan omaan tyyliini, sekä asettamaan pieniä rajoja.


Lopulta löysin myös sopivan terapeutin, joka pysäytti ja toi toivoa heti ekalla kerralla kun kävin siellä. Se vaan oli niin sopivaa. Ratkaisukeskeinen terapia, itseen panostaminen ja itsen priorisointi ja tämä terapeutti opettivat mut hyväksymään mulle tapahtuneet asiat ja keskittymään hyvään, sekä ymmärtämään, että kaikkeen mun elämässä mä pystyn vaikuttamaan. Ja ei tavallaan aivan kaikkea tarvii edes hyväksyä, mutta niiden asioiden kanssa elämisen, sen hyväksymisen, että ne on tapahtuneet minulle ja vaikuttaneet minuun. Hyväksyin, että näin on käynyt, ja nyt en voi muuta kuin elää tässä hetkessä – ja se on parasta mitä voin itselleni tehdä.


Juuri nyt, tässä hetkessä, kaikki on hyvin. Opin arvostamaan itseäni, riittämään minulle ja tekemään pieniä tekoja itseni eteen, elämään menneen sijaan tässä ja nyt, korkeintaan katse hieman tulevaisuudessa, ja löytämään arkikäyttöön positiivisen psykologian keinoja.

Stop dieeteille ja häiriintyneelle syömiskäyttäytymiselle


Olen tehnyt toimenpiteitä oman hyvinvointini eteen vuosia, siinä toivossa, että pian olen ennallani. Viimeistään puolen vuoden päästä. Tai vuoden.

Kun lakkasin odottamasta sitä parantumista ja tehdä asioita, sillä periaatteella, mikä tuo minulle hyvää tässä hetkessä ja sen lisäksi tulevaisuudessa pitkällä ajanjaksolla, alkoi selvä suunnan muutos ja tilanteen parantuminen, tämän avulla olen saavuttanut nykyisen balanssin elämässäni ja voin hyvin.

Kohta kolme vuota sitten lopetin lopulta kaikki dieetit ja ruokailun kyttäämisen, jatkuvan vaa´alla hyppäämisen ja kontrollin. Aloin syödä riittävästi ja muutin liikunta tapojani pysyvästi - sekä syitä miksi liikun, että sitä, miten liikun. Kevensin treenejä reippaasti ja aloin kuunnella kehoani, panostaa peruskuntoon yms. Hyväksyin sen, että mun tilanne ja keho on tällaiset ja että mä en voi asettaa aikaa sille, koska mä paranen, palaudun kaikesta ja palaan ennalleni niin voimiltani kuin ulkoisesti. Se tapahtuu joskus, jos tapahtuu – ikään kuin itsekseen sitten kaiken hyvinvoinnin seurauksena. Ymmärsin myös asian, mitä mun lääkäri on mulle sanonut – mä olen hyväkuntoinen ja mun perus elämäntavat on terveyttä edistävät, mun koko tai paino ei ole epäterveellinen. Mä hyväksyin mut.


Maha paheni, kun stressi paheni – lopulta diagnoosiksi IBS


Viime vuonna mahan tilanne taas paheni, kun stressiä tuli taas pitkittyneesti ja paljon. Tällä kertaa stressiä jatkui reilu puoli vuotta, kunnes oireet pahenivat mahdottoman tuntuisiksi. Tuli taas vastaavat kohtaukset, refluksi, verinen ripuli, puutokset (rauta taas, d rajalla), tulehdus arvot nousivat yms. Mun oma lääkäri kehotti mua menemään pyytämään tähystystä. Hän oli jo aiemmin puhunut siitä, kun kerroin, etten pysyt syömään edes jauhelihaa oireetta. En saanut tähystystä, mutta sain diagnoosin ärtyneen suolen oireyhtymään taustaselvittelyiden, keskustelujen ja labrojen jälkeen.


Ammattiosaaminen ja yliopistossa opiskelu on tuonut myös osaamista tehdä oikeasti itselle hyviä tekoja - tilanteen ja tarpeen mukaisia, sekä lopettamaan sen turhan kokeilen sitä tätä tuota - tutkittu tieto perustuu faktaan kirsikan poimintojen sijaan ja tietämys auttaa.


Tänä vuonna olen kouluttautunut lisää suolisto asioissa ja valinnut keväällä avoimesta yliopistosta omien opintojeni lisäksi myös suolisto-kurssin ja opiskellut lisää suoliston toiminnasta, oireista, hoidosta, FODMAP -ruokavaliosta yms. Olen käyttänyt Leena Putkosen (laillistettu ravitsemusterapeutti, jonka spesiaali tietämys vatsaongelmissa ja FODMAP-ruokavaliohoidossa) materiaalia ja tietotaitoa hyväkseni, aloittanut FODMAP ruokavalio – kurssin, jota toteutan myös itselleni. Tämä on tuonut mulle valtavasti helpostusta ja ymmärrystä ja auttanut löytämään balanssin myös masuun.



N E X T //

Seuraavassa osassa kerron lisää aiheesta stressi ja suolisto - tutkittua faktaa ja termistöä, sekä keinoja, joiden avulla voi helpottaa elämää herkän vatsan tai IBS:n kanssa.

Kerron myös keinoista, mistä itse olen tuon diagnoosi litanian kanssa saanut lopulta helpotusta.

Mun tilanne on ollut mahan kanssa noususuunteinen koko tän vuoden, ja nyt myös maha voi hyvin (= oireet ns hallussa ja osaan toimia ja reagoida heti sopivin keinoin, jos/kun oireita tulee), puutokset ovat korjaantuneet mun toimenpiteiden ansiosta ja tulehdusarvot laskeneet alle kolmen.


Voi olla, että nää stressi syyt ja seuraukset ja keino - aiheet jatkuu vielä - kauan. Ehkä stressi/ suolisto ja ruokavalio ainakin. Ja varmaan sitten vielä stressi ja tulehdukset, ja niistä kans ruokavalio osa… Ja ja ja…

Let´s see, mulla tätä asiaa riittää 😊


Lähde alun faktatieto-osuuteen+ kirjallisuus vinkki: Leena Putkonen, Super hyvää suolistolle



Terkuin, COACH Annika M.


p.s saa laittaa viestiä, kommentoida ja pistää ig:ssä DM myös jos kaipaat vertaistukea!




pps jos nää Kuusamon kuvat ja sen luonto, sekä luonnossa pysähtyminen kiinnostelee sua, kurkkaas tää.



© 2020 Annika Myllykoski. Kaikki oikeudet pidätetään.

  • Black Facebook Icon
  • Black Instagram Icon
This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now