Stressi ja suolisto - miten stressi vaikuttaa suolistoon, herkkävatsaisuudesta ja IBS:sta.

Stressillä on suuri merkitys suoliston toimintaan, ja se voi vaikuttaa mm. suoliston hormonien toimintaan, tulehdustekijöihin ja puolustuskyvyn sekä suoliston mikrobiston toimintaan. Stressinhallinta voi parantaa sekä ruoansulatusta että ruoan etenemistä. Kun mieli on levollinen, pystyy parasympaattinen hermosto toimia, kuten sen kuuluu. Erityisesti stressi pahentaa kivun aistimista, ja suurin osa herkkävatsaisista kokee tämän yhdeksi ikävimmistä oireista. Tämän vuoksi stressin lievittäminen on erityisen tärkeää.

Tää kuva on mun lempipaikasta Suomessa - Pähkänänkallio Kuusamossa. Näissä maisemissa sielu todella lepää - vaikka olis mitä!

Herkkä vatsa

Mulla on niin kauan, kun muistan, ollut herkkä vatsa, joka olen tiedostanut reagoivan mm. jännitykseen, suruun ja kiireeseen = stressiin. Ratsastuskilpailuissa ongelma oli vähän hankala, samaten muissa tilanteissa mistä tuli jännitystä - oli se sitten innostunutta positiivista tai pelottavaa tai murhetta eli kaikenlaisia tilanteista, josta tuli positiivista tai negatiivista stressiä kehoon.

Aiemmin en ihan ymmärtänyt mitä kaikkea voin todella tehdä suolistoni eteen. Tiesin, että stressi on yksi pahimmista tekijöistä mulla. Elin silti melkein 30vuotta elämää silti tekemättä asialle mitään. Kunnes sit mun keho meni pitkittyneen ja kroonistuneen stressin seurauksena niin sekaisin lopulta, että ei ollut enää vaihtoehtoja.

Elämää vaikeuttavat oireet estivät mm. töihin pääsyn

Muutaman kerran tässä edellisen kuuden vuoden aikana olen käynyt myös vatsan oireiden takia lääkärissä. Elämää vaikeuttavia oireita on esiintynyt vuodesta 2014 ja 2015 ne alkoivat haitata normaalia elämistä (mm. en päässyt töihin kivuiltani). Diagnoosi on tehty lievästä kroonisesta mahalaukun tulehduksesta kesällä 2016. IBS diagnoosin sain syksyllä 2019.

Tavallaan toivon, että olisin löytänyt aiemmin itselleni sopivan ruokavalion, jonka avulla suolisto-oireet olisivat hallussa. Ymmärrän, että kaikella on tarkoituksensa ja aika ei ole ollut oikea tälle tiedolle ja sen sisäistämiseen sekä itseni tuntemiseen, mitä mulla tänä päivänä on. Olen opetellut kauan stressinhallintaa, ja tottahan sillä on hyvät seuraukset myös mun mahalle.

Mahan ongelmat on olleet hyvin aaltoilevia ja pahimpia ne on olleet mulle alkuvuodesta 2015 lähtien, jolloin ne alkoivat haitata ja estää normaalia elämää.

Siihen ymmärrykseen meni tosiaan aikaa, että mitä kaikkea stressi onkaan kokonaisuudessaan minulle aiheuttanut, kuinka pitkään kaikenlaisia oireita on ollut, ja miten kokonaisvaltaisesti ja kauan mun kannattaa tilannetta hoitaa.

Elin aikaa, jolloin viimeisin uupuminen ns räjähti käsiin. Kun mietin asiaa tarkemmin, voi olla, että erilaiset pahentuneet mahan oireet olivat ensimmäisiä hätähuutomerkkejä keholtani, pitkittyneiden ja pahentuneiden lihaskipujen ja rytmihäiriöiden lisäksi, puhumattakaan jämähtäneestä aineenvaihdunnasta, mutta en ymmärtänyt silloin reagoida niihin. Mihinkään. Mä elin vahingossa siinä sumussa ja jatkoin toimintaa itseäni vastaan. En ymmärtänyt miten paljon mun tarvii painaa jarrua. Ja se euforia, mitä dieetistä tai kovasta liikunnasta tai ylipäätään kun menee liian lujaa ja keho on ylivirittynyt - se on vaarallista ja hämäävää.

Täs on mä viime kesänä lähdössä ekaa kertaa pidemmälle vaellukselle - yksin karhunkierrokselle. Parhaita kokemuksia mun elämässä.

Lukuisia lääkärireissuja & parhaat neuvot ja diagnoosit

Ongelmien vuoksi kävin myös lääkäreillä, jossa mua ei tutkittu kunnolla ja sain reseptejä ihan eri ongelmiin mistä kärsin ja tosi hyviä neuvoja. Erään lääkärin vastaanotolla tuli monelle tuttu neuvo – stressaa vähemmän. Mahahaavaa epäilin ensin itse (mutta sitä ei kuuneltu, eihän potilas itse tiedä...) ja kaikki oireet täsmäs, mun suvussa on myös mahaongelmia ja mahahaavaa, joten ovat ikävä kyllä myös tuttuja aiheita muutenkin. Tällöisen lääkärin mukaan stressi ei aiheuta mahahaavaa, joten mulla ei ole sitä, sanoi hän ja kirjoitti antibiootit kohtutulehdukseen. En syönyt sitä - ei mulla ollu pimpsassa mitään ongelmia. Sen enempää hän ei tutkinut. Hän kertoi, että mahahaava johtuu nykypäivänä helikosta, ei stressistä.

Kun julkiselta ei löynyt apua, kokeilin kerran myös yksityistä. Vastaanotolla erikoislääkäri kehotti aloitamaan nutrilett kuurin, kun kerta paino ei laske ja nousee. Tällöin mun paino oli siis noussut vasta ekan 9kg. Ei paljoa, painoin jotain 75kg… Ja olen 172 pitkä… Onneksi järkeä kulki päässä sen verta, että tajusin sen olevan erittäin huono vaihtoehto, enkä aloittanut sitä. Liikuin todella paljon ja elin aktiivista elämää. Ja muistiko kukaan lääkäri edes kysyä oonko joutunut syödä tulehduskipulääkkeitä – no, jälkeenpäin kun tajusin ja näin paremin kokonaiskuvan, mullahan oli ollu tulehtunut olkapää, johon söin useamman kuurin kahta eri vahvaa lääkettä. Kun vatsan tilanne on ollut pitkään huono, siihen lyödään pitkät kuurit, ja sit se stressi vielä jatkuu ja jatkuu… Itse en ymmärtänyt kertoa muutakun ylikunnosta ja kiireestä, ihan viime ajan tapahtumista.

En mä silloin tiennyt mitkä kaikki vaikuttaa kaikkeen ja mistä pitää muistaa kertoa ja miten kaukaa. Kittasin myös aika kovat määrät kahvia, kokista ja boosteri tabuja tuohon aikaan, mutta ei niihin neuvottu enkä mä tiennyt silloin niiden vaikutusta.

Dieettien ja häiriintyneen syömisen seurauksia muun stressin ohella

Olin 2015 dieetillä, taas, toista vuotta dieetillä. Välissä söin kyllä hieman enemmän, mutta silloinkin syömiskäyttäytymiseni oli häiriintynyttä, eikä kokonaisuus energian saatavuudessa lähellekään riittävä. (Tästä aiheesta joskus lisää omassa postauksessa.) Kehonkuvasta voit lukea täältä lisää. Liian pitkän dieetin takia kehon aineenvaihdunta toimi tässävaiheessa huonosti, keho oli mennyt säästöliekille ja muutenkin kokonaisuuden stressikuormitus oli todella suuri ja ollut näin kauan. Sitä ei tietty eikä ymmärretty vielä silloin.

Timmin ulkonäön ja hyvän ammattitaidon tavoittelu meni yli

En ymmärtänyt, että teen vahingossa asioita terveyden kustannuksella. Mähän suoritin terveellisiä elämäntapoja mahdollisimman hyvin – mutta niin väärin ja aivan liikaa, ja vääristyneesti ja mulle haitallisin ajatusmallein.

Halusin olla hyvä valmentaja, oppia lisää ja mahdollisimman hyvin, sekä näyttää tietynlaiselta. En ymmärtänyt silloin, että liian vähäinen syöminen liian kauan (joka on jo itsessään iso stressitekijä keholle) oli yksi asia muun stressin ohella, mikä johti mun mahan (ja terveyden)tilanteen huonontumiseen pysyvästi. Sen kiireen, perfektionismin ja suorittamisen ohella.

Dieetin alettua tuli nälän tunne voimakkaana. Aiemmin ollessani dieetillä kärsin hieman happaman tuntuisesta kehosta ja pienesti röyhtäilyistä, vuosi tätä ennen. Lisäksi normaalit nälkäsingnaalit lakkasivat toimimasta. Mun ajatukset olivat tosi vääristyneitä, ja kun tunsin tällä kertaa dieetillä kovaa nälkää poiketen aiemmasta, ajattelin että se kuuluu asiaan ja kertoo että teen oikein… Kamalaa, mutta totta.

Ajattelin kovan nälän olevan normaalia, ja luulin, että ilman nälkää ei voi laihtua. Mulla ei tullut ruokailusta maha täyteen ja mahassa tuntui huutava nälkä kipuna jo alle tunnin sisään ruokailun päättymisetä. Maha oli usein niin kipeä, että sitä korventi, tuntui kun se olis ollu tulessa. Karsin yöunesta, että ehdin tehdä kaikki asiat mitä halusin, kaikki mitä ”piti” että musta tulee hyvä, tai paras, mahdollisimman pian. Väsymystä paikkasin litkimällä kahvia vielä iltaa myöden ja vetäsemällä parit energiaboosteri tabletit ennen treeniä, tyhjään mahaan… JESTAS! Mut annan sille nuorelle alle 30v. Annikalle armollisuutta enkä syytä itteeni - en mä silloin tiennyt.