Riisitunturi - Kuusamon lähialueen kauneimpia paikkoja

Riiritunturin huipulla, n. 465m korkeudessa merenpinnan yläpuolella, näkymät ovat huikeat!

Tänne on pakko päästä uudestaan - ja pian. Kesäkuussa tehtiin päiväretki Riisitunturille ja tarpaistiin 4,3km mittainen Riisin Rääpäsy. Maisemat lumos mut ihan täysin. Aloin kuvitella, miltä täällä näyttää kun on maaruska? Tai tähtitaivaan alla? Entäs revontulien aikaan ja lumikenkäillen?

Ehkä vien mun Kreikkalaisen ystävän joskus tänne, kun hän k-jutun takia joskus pääsee Lappiin. Mun nää jutut on pakko päästä kokemaan. Omia unelmiaan on päästävä kokemaan.

Tässä rannassa pappa ja mummi, myöhemmin isä pikkuisena, ovat heilutelleet t-paitaa merkiksi, että vastarannalta voi vene tulla heidät noutamaan saareen telttailemaan. Aiemmin oli postissa lähetetty kirje, jossa he kertoivat arvoidun saapumisajan. Sitten mummu ja pappa oli hypänneet Oulussa postiauton kyytiin, pyörät mukana, ja polkaisseet Kuusamon keskustasta mökkirantaan. Myöhemmin tie on valmistunut ja mun isä on kulkenut mökillä myös mun äidin kanssa, kun he olivat nuoria. Tätä kesäpaikkaa Kitkalla mun suku on käyttänyt vuosikymmenten ajan. Juureni ovat siis siellä, ja syvällä.

KUUSAMORAKKAUS KULKEE SUVUN JUURISSA

Kuusamorakkaus on iskeny muhun taas. Välissä meni melkein 17vuotta, et olin poissa. Nyt mua ei taas pidättele enää mikään. Mun suku on käy jo viidettä sukupolvea myöden Kuusamossa, alkaen abauttiarallaa vuodesta 1935, kun kesällä Väinö-isopappa päätti lähteä laskemaan soutuveneellä Kitkajokea (se onkin sit ihan toinen juttu, siitä seikkailusta kerron mielelläni isäni kanssa yhdessä - eli tervetuloa kanssani retkill). Mä oon viettänyt lapsuuden kesiä serkkujen kanssa (joiden vanhemmat ja isovanhemmat on ollu mun papan ja mummin kanssa aikanaan siellä saaressa).

Näissä maisemissa mäkin aikanaan bongailin poroja (olisin halunnu yhden omaksi), pelattiin betangueta ja muita ulkopelejä. Siihen aikaan ei ollu älylaitteita. Mun vanhin tytär Inka on vielä vauvana ollut mukana, ja sit jostain syystä reissut jäi. Ehkä olin vähän hukassa itseltäni, ja juuriltani, sieluni maisemilta. Onneksi olen löytänyt takaisin.

Tämä oli mun pienemmän tyttären, Ellan eka matka Kuusamoon, ja kyllä hänkin on lähdössä milloin vaan sinne uudelleen. Siinä mä vähän 2020-luvun äitinä mietin, et päästäisinkö nyt tyttäreni yksin metsään (tunneiksi?) samoilemaan? Kuten mä aikanaan kuljin Kuusamossa, poruja löytämässä. Tietenkin päästäisin. Nyt me kuljettiin yhdessä viikko Oulangalla ja Riisillä. Koettiin eka autiotupayöt ja riippariyöt yhdessä tyttären kanssa. Olihan hienoja retkiä ja hetkiä!

Vähän, tai siis aikapaljon jäin miettimään asiaa ja haaveilemaan pienestä erämaakesämökistä Kuusamossa... Ostin sitten kesällä retkiauton ja lähden nyt ainakin sillä sitten sykyiselle roadtripille aivan pian. Katsotaan sitten ens kesänä, onko se meidän erämaamökki nelipyöräinen ja viekö se meidät sitten tutustumaan Kuusamon upeisiin hiekkarantoihin metsien ohella :)

Mutta nyt Riisitunturille.

Matkalla poroja, taas, kesäkuun alussa oli ihanaa bongailla pikku porovasoja!

RIISIN RÄÄPÄSY

Lähdettiin etenemään rauhallisesti maisemia ihaillen reilu 4km mittainen Riisinrääpäsy vastapäivään. Poiketen suosituksesta myötäpäiväisestä kiertämisestä, ajatuksena päästä etenemään rauhallisemmin ja välttää ihmismassat. Suunnitelma oli oikein hyvä. Eipä tuolla muutenkaan ruuhkaa ollut kesäkuun ekalla viikolla. Sesonki alkaa vasta juhannukselta.

TUNTURIN KARUN KAUNIIT MAISEMAT JA KYNTTILÄKUUSET

Maisemat on upeita heti parkkipailta lähtiessä. Tunturin ainutlaatuinen ja karu kauneus tulee vastaan samantien. Entäs kynttiläkuuset? Voi vaan kuvitella miltä puut näyttää tykkylumen alla talvella, kun nytkin on upeaa! Ehdottomasti Lappi on nähtävä jokaisena vuodenaikana. Pakko päästä takasi syksyllä ja talvella. Ja tää alkukesähän on kerrassaan loistavaa aikaa. Rauhallista, eikä oo itikat riesana. Lämpöä meillä piisas, kuulemma Kuusamossa ei muisteta, milloin olis tällaiset helteet ollu.

REITTI SOPII MONILLE JA ON HELPPOKULKUINEN

Reitti on helppokulkuista, myös perheen pienimpien kanssa täällä on hyvin turvallista. Ikkunalammen kohdalla kannattanee pienimpiä pitää kädestä :) Siinä onkin lyhyet pitkokset. Muutamat oli täällä myös rattaiden kanssa. Taukopaikka 1. tulee meillä nyt loivan ylämäen jälkeen (koska kierretään vastapäivään) ja syödään eväät autiotuvan vieressä kaunissa katoksessa, jossa on kunnon nuotiopaikat hormilla ja useita pöytiä. Näkymät avautuu upeina tästä ja katsellaan kiikareilla Rukalle päin. Bongataan Valtavaara yms. jossa on just edellisenä päivänä oltu ja muutama lintu.